Kaksi askelta eteen, yksi taakse, kaksi eteen, yksi taakse.
Kosteet silmät, sanat on turhaa. Me ei puhuta enää samaa kieltä. Kirkon nurkan takaa sataa koivunsiemeniä runollisesti valoa vasten. Viiksekäs vanha patu viereisellä penkillä röyhtäisee. Mikään ei oo pyhää.
Bussi vie mut mukanaan. Mä kasvan vielä isoksi ja vahvaksi, mutta siihen menee aikaa. Aurinko paistaa silmään. Malmin asemalla tytöt kilpailemassa siitä, kuka on halutuin lisääntymiskumppani. Mua ei just nyt kiinnosta performanssi. Yy kaa tsa tsa tsaa.
Kävelen lehtipuiden ja aurinkoläikkien ympäröimää kujaa pitkin pysäkiltä kohti kotia. Kevyt askel, kevyt reppu, lämpöä 29, takkiakaan ei tarvinnut mukaan. Kaipaan jotain, mutten mitään. Avaan oven, avainnipussa yksi avain vähemmän. Jonain päivänä mullekin kuuluu onni. Silloin muistelen näitä rivejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti