Uusi koti, huhuu

Menee jo rutiinista kasata violetti kirjahylly. Ruuvata koko paska kokoon. Asetella hyllylevyt, kansiot ja kirjat vanhoille tutuille pakoilleen. Mitenkä muutenkaan, kun keskimäärin kerran vuodessa sen joutuu pykäämään uudestaan pystyyn.

(Seitsemän osoitetta, seitsemän vuotta. Yksitoista osoitetta, jos parin kuukauden jaksot kalustetuissa kodoissa lasketaan mukaan.)

Tässä voisi olla hyvä. Tämä on loistava paikka kaltaiselleni kilikaalille. Asun talossa, josta voin katsella ikkunasta tinttien kisailua ja oravan... oravailua.

JA MIKÄ TÄRKEINTÄ: täällä ei ole ääniä. Vain mä ja mun huhuilut keskiyöllä.

Irtomietteitä

Pitkän remontin jälkeinen hiljaisuus.
Pilvet pitävät maailman matalampana.
Onnellisuuden valitseminen on etuoikeutettujen ihmisten jauhamaa sontaa.

koti-ikävä vaikka on jo kotona

Uusi torvisektio

Trumpetti, pasuuna ja poni.

First aid kit

Ensin oli kahvitärinä, menkat ja popmusiikkiangsti.
Soitin pari hätäpuhelua, ostin joogamaton ja söin.
Kirjan lukeminen ja virkkaaminen rauhoitti.
Sävelsin tuutulaulun ja kävin nukkumaan.

Onni

Löysin kerran onnen, mutta söin sen vahingossa

Hyvä Suomi!

Istuin tänään ratikassa nautiskellen siitä, kuinka siistiä on asua niin turvallisessa paikassa että isoimmat uutiset ovat tasoa "kirjaston kirja palautettiin 40 vuotta myöhässä". Noin 15 sekuntia myöhemmin ohitseni käveli humalainen mies puukko ojossa. Äh.